Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta kartoitetaan
erilaisten testien, tehtävien ja haastattelun avulla. Testien tulkinnassa
kannattaa käyttää erityisopettajaa tai luki-opettajaa.
Heikki ja Paula Lyytisen pitkäaikaistutkimus osoittaa, että
kehitysaikataulussa esiintyy lasten välillä huomattavia yksilöllisiä
vaihteluita. Ihmiset jotka työskentelevät lasten kanssa, joutuvat usein
pohtimaan missä vaiheessa lasten kielellisiin vaikeuksiin tulisi puuttua.
Yksinään sanojen hidas oppiminen ja niukka puheentuotto eivät tarkoita
kielellisten vaikeuksien riskiä. Lapsille joilla puhumaan oppiminen etenee
hitaasti ja joilla on kielenymmärtämisen vaikeuksia, suositellaan kehityksen
tarkempaa seurantaa. Varsinkin jos lapsen lähisuvussa esiintyy luki- tai muita
kielellisiä vaikeuksia, seuranta on todella tärkeää.
Yleensä lukiongelma tulee esiin normaalia työläämpänä luku-
ja kirjoitustaidon alkeiden omaksumisena. Usein se ilmenee jo heti koulunkäynnin
alkaessa ja näyttäytyy myöhemmin hitaana ja takkuavana lukemisena ja
kirjoittamisena. Toisinaan jo ennen kouluikää on voitu havaita poikkeuksia
puhutun kielen kehityksessä.
Tyypillisiä vihjeitä opettajalle tunnistaa lukivaikeus on,
että oppilaan kirjoittaessa kirjaimet hyppelevät ja vaihtavat paikkaansa.
Oppilaan voi olla vaikea hahmottaa koko sanaa, jos kyseessä on pitkä sana.
Lukemaan opetellessa voi olla vaikea oppia tunnistamaan kirjaimia tai yhdistää
niitä äänteisiin. Myöhemmällä iällä voi olla hankalaa tunnistaa lukivaikeutta
ilman kielellistä kartoitusta tai lukitestejä.
Lähteet:
Ahonen T. SiiskonenT. & Aro T. (toim). Sanat sekaisin? Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti