Kuntoutus

Petri Vannisen väitöskirja Toisen asteen opiskelijoiden lukemisvaikeus ja sen kuntoutus aivojen tasapainomallin mukaan (2012) käsittelee lukivaikeuden kuntoutusta. Vanninen toteutti kaksi kuntoutuskokeilua Kuntoutusjyviä-materiaalin avulla ja raportoi niiden tuloksista.

Mitä dysleksia on?

”Dysleksia on erityinen oppimisvaikeus, jonka tausta on neurobiologinen. Sille tunnusomaisia piirteitä ovat vaikeudet yksittäisten sanojen tarkassa ja/tai sujuvassa tunnistamisessa sekä heikko oikeinkirjoitus-  ja dekoodaustaito. Nämä vaikeudet ovat tyypillisesti seurausta puutteista kielen fonologisissa osatekijöissä, jotka ovat usein odottamattomia suhteessa muihin kognitiivisiin taitoihin tai opetuksen tehokkuuteen. Toissijaisina seurauksina voi olla ongelmia luetun ymmärtämisessä ja lukemiskokemusten vähäisyyttä, mikä saattaa häiritä sanavaraston kasvua ja tiedonhankintaa.” (Lyon ym. 2003 Vannisen mukaan 2012: 30 – 31.)

Lukemisen vaikeus on kaikkein tavallisin oppimisvaikeus.  Perinteisesti selityksenä on käytetty kolmea ongelmaa:  työmuistissa, nopeassa nimeämisessä ja fonologisessa tietoisuudessa on vaikeuksia. Lukija ei siis pysty muuntamaan tekstiä äänteellisiksi yksiköiksi. (Vanninen 2012: 29, 37.)

Aivojen tasapainomalli

Aivojen tasapainomallin on luonut Dirk Bakker, hollantilainen neuropsykologian professori. Hän on työryhmineen erikoistunut dysleksiatutkimukseen. Tasapainomalli selittää neurologisista ongelmista johtuvia lukemisvaikeuksia, jotka kuuluvat erityiseen eli spesifiin dysleksiaan. (Vanninen 2012: 47.)

Bakker kuvaa tasapainomallilla lukemisprosessin, sen kehittymisen ja häiriön. Lukijat käyttävät lukemiseen molempia aivopuoliskoja. Riippuen lukemisprosessin kehittymisen vaiheesta dominoiva aivopuolisko vaihtelee. Visuo-spatiaaliseen havaitsemiseen erikoistunut oikea puolisko hallitsee lukemaan oppimisen alkuvaihetta, jolloin sanat tunnistetaan Bakkerin mukaan kuvioina. Kun lukija siirtyy sanojen hahmottamisesta kohti ymmärtävää lukemista, vahvistuu vasen aivopuolisko lukemisen prosessoinnissa. (Mts. 50, 52.)

P- ja L-tyypin dysleksiat

Osa oppijoista juuttuu lukemaanoppimisvaiheen tasolle. Silloin on Bakkerin mukaan kyse P-tyyppisestä eli perseptuaalisesta dysleksiasta. Oikea aivopuolisko on toiminnaltaan ylikehittynyt tai vasen alikehittynyt tai molemmat vaikuttavat yhdessä. Lukija ei tällöin kykene ymmärtämään merkkien symbolista merkitystä, kun vasemman aivopuoliskon strategioiden käyttö estyy. Lukija kykenee kuitenkin hitaaseen ja melko virheettömään lukemiseen. (Mts. 53.)

L-tyyppinen eli lingvistinen dysleksia on kyseessä silloin, kun vasen aivopuolisko aktivoituu liian aikaisin. Vasen aivopuolisko on toiminnallisesti ylikehittynyt, tai oikea alikehittynyt tai molempia. Huomio kiinnittyy semanttisiin ja syntaktisiin seikkoihin liian nopeasti. Lukeminen on hyvin nopeaa ja hyvin virheellistä. (Mts. 53 - 54.)

Kumpikin edellä mainittu tyyppi käyttää jatkuvasti samaa strategiaa lukemisessa, kun taas kehittynyt lukija käyttää kummankin aivopuoliskon strategioita joustavasti. Määrittelyissä on käytössä lisäksi M-tyypin ja K-tyypin lukijat. M-tyypin lukijoilla on piirteitä sekä P- että L-tyypin dysleksiasta, ja he lukevat hitaasti, epätarkasti ja virheellisesti.  K-tyypin lukija lukee erittäin virheellisesti. Vanninen kuvaa tätä kaaosmaiseksi lukemiseksi; ulkopuolinen kuuntelija ei enää kykene ymmärtämään luettua tekstiä. (Mts. 53 – 54, 97.)

Kuntoutus

P- ja L-tyypin dyslektikoille on kehitetty kaksi eri kuntoutusohjelmaa (suora ja epäsuora menetelmä). Suorassa HSS-menetelmässä aivopuolisko saadaan aktivoitua korvan, käden tuntoaistin tai näön kautta. Suora taktiilinen menetelmä hyödyntää tekstimateriaalin tunnustelua sormenpäillä ilman näköhavaintoa. Kummallekin tyypille on omanlaisensa harjoitteet. Tietokonetta puolestaan hyödynnetään sekä suorassa visuaalisessa aktivoinnissa että suorassa auditiivisessa aktivoinnissa. (Mts.  60.)

Epäsuora HAS-menetelmä kuntouttaa erilaisilla tekstimateriaaleilla, kielellisillä harjoituksilla ja peleillä. Materiaalin tulee sopia kuntoutettavan tasoon ja olla riittävän selkeää typografisesti. P-tyypin lukijalle harjoitukset voivat olla esimerkiksi loppusointujen tai riimien täydentämistä tai lauseiden sanajärjestysharjoituksia. L-tyypin lukijalle ne voivat olla piilokirjainten tai täydennettävien kirjainten harjoituksia. Koska hankalan fontin käyttö hidastaa lukemista, L-tyypin lukija hyötyy sen käytöstä, esimerkiksi NorSU. (Mts. 61 – 62.)

Tutkimustuloksia

Bakkerin 80-luvulla tehtyjen pilottitutkimusten jälkeen mallia on kokeiltu 1990-luvulla Hollannissa, Australiassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä 2000-luvulla Etelä-Koreassa. Tutkimuksissa kuntoutusta saaneet paransivat lukemistarkkuuttaan ja –sujuvuuttaan. Sen sijaan Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa, joissa toistettiin Bakkerin tutkimusasetelma (1985), vain osalla tulokset paranivat. Osa L-tyypin lukijoista ei lukenut yhtä tarkasti kuin vertailuryhmä kuntoutuksen jälkeen; ilmeisesti vasen aivopuolisko aktivoitui liikaa kuntoutuksessa. (ks. tarkemmin Vanninen 2012: 62 – 71.)

Kritiikkiä

Bakkerin teoriaa on kritisoitu siitä, ettei se huomioi kaikkia lukemiseen vaikuttavia tekijöitä. Aivopuoliskojen välinen toiminta ei yksinään selitä lukemaan oppimisen häiriöitä.  On esitetty, että lukemisessa monet muutkin prosessit aktivoituvat: visuaalinen analyysi, kirjain-äännevastaavuus, fonologinen taito, verbaalinen muisti ja informaation käsittely. (Vanninen 2012: 69 – 70; 154.)

Vannisen tutkimus

Petri Vanninen testasi, miten interventiojakso vaikutti toisen asteen opiskelijoiden lukutaidon kehittymiseen. Vanninen laati luokittelujärjestelmän, joka mittasi mekaanisen lukemisvaikeuden laajuutta ja erotteli P- ja L-tyypin lukijat muista dyslektikoista. Kuntoutusjyviä-harjoitusmateriaalilla kuntoutetaan aivojen tasapainomallin mukaisesti aikuisten mekaanista lukemisvaikeutta.  Materiaali sisälsi HAS-menetelmän mukaisia epäsuoria aktivoivia harjoituksia: tekstejä, joissa on erilaisia kirjasintyyppejä, kielellisiä harjoituksia ja pelejä. (Vanninen 2012: 73, 81,87.)

Tutkimus toteutettiin Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa 2000-luvulla. Vanninen korostaa, että on tärkeää valikoida selkeästi P- ja L-tyyppiä edustavia lukijoita, sillä muutoin kuntoutusmateriaalista ei ole hyötyä. Sekä Helsingin että Inarin koeryhmä paransi tuloksiaan kuntoutusjakson lopuksi. Inarissa kootussa vertailuryhmässäkin tapahtui jonkin verran kehitystä, vaikkei mitään toimenpiteitä ryhmän jäseniin kohdistettukaan. Muutos ei kuitenkaan ollut yhtä merkitsevä kuin koeryhmillä. (Mts. 91, 101, 106, 112 – 116.)

 

LÄHDE

Vanninen, Petri 2012: Toisen asteen opiskelijoiden lukemisvaikeus ja sen kuntoutus aivojen tasapainomallin mukaan. Teoria, harjoitusmateriaali ja luokittelujärjestelmä kahden kuntoutuskokeilun valossa. Väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 241. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi.